Tunnemyrsky

Kun ikävä raapaisee sydämeni ohutta suojamuuria,
itken auringon alas taivaalta.

Kun onni löytää etsimänsä kuihtuneesta pilvilinnastani,
nauran tähdet avaruuden ystäviksi.

Kun kirjaimet koskettavat suorasanaista kieltäni,
puhun maailman pyörimään väärään suuntaan.

Kun musiikki kuiskaa korvaani kesän sulosävelet,
tanssin maailmanlopun luoksemme.

Kun viha tummentaa sydämeni vasemman puolen,
käännän selkäni kauneudelle.

Kun kauniit sanat ylipuhuvat minut antamaan anteeksi,
annan hiljaisuuden murhata kaikki muut tunteeni.

Kun katson itseäni peiliin, näen kaikki elämän jättämät arvet tekstissä,
joka syntyessäni teipattiin reiälliseen vartalooni.