Kyynelees minä muistan vieläkin,
kun sait tietää, et sut kerran petin.
Vaan oli se vaan hetken huumaa,
jota et koskaan voinut unohtaa.
Et voinut sitä anteeks antaa
ja jätit mut yksin katumaan.
Luoksesi vaan aina kaipaan
kaltaistas en löydä koskaan.
Pyydän sun sydäntäs takaisin
sinut suudelmin peittäisin.
Osaan jo rakkautta kunnioittaa
kukaan muu ei voi mua valloittaa.
Tämän rakkauden puhtauden tunnet,
mulle ikuisesti se ainoa olet.
Kulje öihin vielä kanssain.
Tuntea saisin sut vierelläin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rehellisiä otteita elämästä sinun runoissasi. Tässä runossa varsinkin tuntee kuinka sydäntä on vuodatettu.
Aika kertoo.
Rehellisen oloinen, ja anovan kaunis anteeksipyyntö. Luottamuksen pyyntö ja lupaus, joka kantaa. Kuin kirje, kuin kuulisi sanat korvissa, herkkäkin ja aito.
Hyvin hyvin surullista...
Sivut