Sanovat että minua on vaikea lähestyä
että olen vakava ja kaukainen
He miettivät miten puhua minulle
miten sanoa välittävänsä ja tukevansa minua
Katsovat surullisesti ja kauhuissaan kun jalkani pettävät
Minä näen heidän silmissään kauhua ja pelkoa, myös sääliä.
Kunpa en näkisi niitä katseita
jotka saavat minut surulliseksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo! Ymmärrän tunteesi täysin; vihon viimeinen on säälivä katse. Pieni kirjoitusvirhe hienossa runossasi: "Katsovat surulliseti" -> surullisesti. Anteeksi tämä minun kielipoliisiongelma! :)
Tää on tosi nätti :)
Hyvä kuvaus joskus vaikeastakin aiheesta.Suhtautumisessa fyysiseen heikkouteen on meillä suomalaisilla oppimista.
Loppuosa tässä runossa on tosi hyvä!!
Ai miten niin vaikea lähestyä? En minä vain mitään ole huomannut.
Hirmu hyvin toimii tässä runossa nuo kursivoinnit. Jotenkin ne kohdat vaikuttavat eniten sellaisilta, joita ei sanota ääneen, ajatellaan vain.
Otsikosta olisin voinut kuvitella runon olevan toisenlainen, mutta on tällaisenakin oikein hyvä. Pisteet siitä, että olet saanut tämän toimimaan kokonaisuutena.
Vau, mykistävää ♥
hyvä runo
hyvin koskettava on runosi!
Erilaisuutta on vaikeaa hyväksyä itsessään ja muissa. Koskettava kiehtova runo.