Hiljaisuuksia

Runoilija tuulenpoika

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.12.2007
Viimeksi paikalla: 4.9.2016 22:53

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olenko se minä
     jonka peilikuva painaa saman verran mielessä
  kuin s a t a syntiä?



Missä sinä olet,
kuka sinut käski tulemaan?
Suljethan ulko-oven,
ettei valo tänne asti karkaa.


Varo lasinsirpaleita jaloissasi,
minä en täällä näe,
en tunne, enkä kuule,
mutta olen olemassa
olen kai olemassa.
 

Olotila vavahtelee
haalistuu, häilyy pois
en osaa pitää
mitään omanani
huolehtia kuin
omastani

mutta kyllä annan
muiden tulla talooni
kertomaan minulle
miten tehdä tuli
miten sytyttää
koko elämä palamaan

voisimpa joskus
luottaa itseeni
lämmittäisin sydämeni
ja olisin se
jota itse kaipaan paikalle
tuhkattuani kaiken

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Sieltä syvältä, sisältä mielestä tulevaa, positiiviseen ajatteluun kulminoituvaa elämänhalun toivetta täynnä tämä runo.

Siinä syy miksi tämäkin on hyvä.
Todella.

 

Käyttäjän kaikki runot