Se tyttö kävelee ohitseni
lähes joka päivä.
Etkö tosiaan tiedä miltä minusta tuntuu?
"En minä voi tietää"
Se tyttö hymyilee
ja minun kuuluisi tervehtiä,
mutta,
en minä voi
Kun sinä olet hänen kanssaan kaksin,
en minä enää tiedä,
kuka sinä silloin olet,
ei,
en minä
Enhän minä edes tiedä,
kuka minä silloin olen,
en
Kerro, kun en tiedä,
mitä meille enää jää jäljelle?
Selite:
Nope, we are not out of time<br />
We are out of words.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulipa surullinen tunne läpi. Hyvin sä vedät.
Luin vähän huolimattomasti alun ja jouduin aloittamaan alusta, siksi ehkä en pääse mukaan tunnelmaan. Kuitenkin, aihe on mielenkiintoinen ja ei niin usein löydy tällaista. Ymmärrän hyvin näitä ajatuksia.
No, en osaa sanoa tänään mitään hirveän negatiivista, tavallaan pidän rakenteestakin vaikka välillä mietin kuka kursivioituja kohtia sanoo/ajattelee milloinkin.
Ja otsikkoa en aivan kunnolla osaa yhdistää runoon, mutta hienoa että joku keksii otsikoita (: itse olen siinä huono
Hirmuisen mukavasti kirjoitettu. Valitettava totuus se on, aina ei tiedä kuka on itse, toisesta puhumattakaan. Puhuminen on liian vaikeaa. Suosikkeihin, ilmaisee niin kauniisti omia tunteitani parin henkilön suhteen. :) Kiitoksia kommentista!