saan sinusta voimaa
itseäni huijata
hymysi saa minut unohtamaan
hetkeksi maailman
sanasi saavat minut kuulemaan
hetkeksi kaiken
miltä itseni joskus jo turrutin
mutta hetki on vain aikaa
ja aika on hataraa
sydämmeni lyö vain elämisen pakosta
ja minä olen turtunut maailmaan
olen oppinut joskus rakastamaan
sydämeni kuuluu edelleen toiselle
mitä mitä haluan, harha-askeleita
pysyt siinä vain hetken aikaa
kaikki loppuu aikanaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
en sano sinua laastariksi, koska mikään ei minua voi parantaa..
Heti ekana mieleen iskee se miten ankeaa ja tylyä on runon teksti.
Tai kai tämmöinen järjestely on jees
jos toinen myös on tietoinen olevansa vain
yksi harha-askel.
Runo kuvaa hyvin rakkaudesta itsensä pelokkaaksi polttaneen mietteitä ja
sitä ettei tämä uskalla rakastaa eikä ottaa rakkautta vastaan enää.
luulempa (oikeastaa tahtoisin uskoa niin koska toivo on niin kaunis asia) että runon minä vain huijaa itseään vaikka hyvin vakuuttavaa sanailua tässä onkin