Käsi kynää pitelee, ulos ikkunasta katselen.
Päässäni on ajatuksia, mutta ei kuitenkenkaan ole.
Siis olenko aivan tyhjä, kaikki tuntuukin niin tyhjältä
ja turhalta.
Nyt tähän hetkeen syttyi kipinä, korvani reagoivat
tärykalvoni värähtelevät,tuo kappale radiossa,
se saa eloa aikaan, se on mun kappale, kertomus, kuin osa elämääni.
Mutta sekin loppuu aikanaan kolmen minuutin ihana juttu.
Niin ja ei ole tullut vieläkään vastaan sydämeni valloittajaa, ihmistä joka olisi samalla aaltopituudella kanssani.
Näin käy kun on kokenut pettymyksiä. ne vaikuttavat
ei voi enää luottaa kehenkään täysillä.
Tää on tyhjyyttä, mutta onneksi osaan vielä haaveilla,
niitä kukaan ei voi viedä minulta pois.
Haaveet täyttävät osan päivistäni.
Sitä konkreettista rakkautta kaipaan kuitenkin eniten.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi