Nimetön

Minuun sattuu.
Minuun sattuu nähdä kun sinä paistattelet kevään auringossa, työpaikassasi, unelmiesi kodissa, uusien ystäviesi kanssa, jossain, jossa minä olen vain kaukainen muisto nuoruusvuosistasi.

Minä huudan sinulle: soita minulle, viestitä minulle, älä vain kirjoita: " olen saavuttanut kaiken, olen pilvien yläpuolella", niinkuin aina tarkoin suunnitelluin väliajoin teet.

Kyllä sinä tiedät mikä minun tilanteeni on, olen kertonut sen sinulle, sinulle, joka olit paras ystäväni.
Nyt et vain jaksa välittää ja ymmärtää,
sanot vain: "kyllä minä tiedän" ja jatkat kävelyä sadansissa korkokengissäsi kolmennetkymmenennet kahdet korvikset vilkkuen.

Kyllä minäkin tiedän, tiedän sinusta monia pieniä asioita, asioita joita et kestä että joku muu tietäisi. Et kestänyt kun minä sain tietää, ehkä siksi jätit minut.
Nyt sinulla on ehkä parempi elämä, ehkä minä en kuulu siihen. Ehkä olet löytänyt jonkun itsesi kaltaisen, jonkun jolle sinun ei tarvitse paljastaa itseäsi.