Vielä kerran, taakseen katsoo.
Ei nää siellä ketään.
Ei tunne mitään.
Vain tuuli korviin kuiskaa.
Nähnyt matkoillaan kaiken.
Maailman äänen huokaa.
Vielä kerran,kaunis ajatus.
Pian pois se haihtuu.
Vastakohdaksi vaihtuu.
Poika silmänsä sulkee.
Kauniita muistoja koskettaa.
Viimein otteensa irrottaa.
Syvään sineen sukeltaa.
Selite:
Joskus on vaan pakko päästää irti...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaunis runo,
tuo muiston mieleen vaikka nuori olenkin.
Tunteikas, tulvillaan ajatusta. Kiitos tästä runosta.
Kaunis, tulee kuvina mieleen.