Liian lähellä

Miltä tuntuu,
kun lähes tuntematon ihminen
tulee liian lähelle?
Kun en voinut ennalta aavistaa hänen aikeitaan.
Enkä koskaan olisi voinut kuvitella, että laastaroituun sydämeeni mahtuisi enää yhtään haavaa.

Hän.
Hän, joka on kaikkea muuta kuin tuttu,
on yhtäkkiä lähempänä kuin kukaan muu ennen.
Hän pitää minua otteessaan
ja kuiskaa sumuisia sanoja korvaani.
Ja minua ahdistaa.
Ahdistaa niin,
etten voi huutaa
Enkä edes liikkua.
Sydämeni hakkaa voimalla,
ja sen lyöntien mukana
tapahtumat jatkavat kulkuaan.....

Kunnes kaikki on ohi.

Pahin ei aivan ehtinyt tapahtua.
Pystyin puolustautumaan ajoissa.
Silti tunnen olosi
likaiseksi,
hajotetuksi.
Mikään ei enää koskaan ole
niinkuin oli vielä hetki sitten.

Hän on vieläkin vieressäni, lähelläni.
Enkä voi itkeä, en huutaa,
vaikka kuinka haluaisinkin.
Syvä järkytys hallitsee minua nyt.

Nyt kun hän on mennyt,
olen viimein yksin.
Istun sen saman sängyn päällä,
jolla se kaikki juuri tapahtui.
Ja itken.
Yritän itkeä pois sen pahan tunteen pois,
mutta kyynelten myötä tuskani vain kasvaa.
Tiedän, etten voisi taaskaan luottaa.
Hänkin tuntuu niin käsittämättömän pahalta.

...Vaikka ehdinkin välittää hänestä sen pienen hetken ennen kaikkea nyt tapahtunutta...