Kun perhoset pudottavat siipensä
kun syksy sulkee silmäni
kun kylmä, kuollut maa
kohoaa ylleni
ethän kaipaa minua?
olen auringonsäteessä
järven sinen syvyyksissä
jokaisessa vihreässä lehdessä
tanssin vapaana tuulessa
pyydän, ethän itke minua
unohduin kesään
kurkotin valoon
löysin kodin
luota perhosten
saanhan jäädä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huikean kaunis ja herkkä runo, jossa aivan uskomattoman kauniita kielikuvia.
Tämä on kuin oma ikäväni kesään :)
Todella kaunis, haikeahko rakkausruno. Syksyn ja kesän asettaminen vastakkain, niiden ominaisuudet melkeinpä korostuvat tavallasi kirjoittaessa. Pidin ja paljon.
Ei voi muuta, kuin sulautua tämän tekstin sanomaan ja koskettavuuteen !
taivaallinen , pidän kaikista perhos runoista.
Tunnelmallinen, maisemallinen = tykkäsin :>