Perhosia

Runoilija Kamikainen

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 1.6.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minussa on elämä ja kuolema. Elän rakkaudesta ja saan voimaa pimeydestä. Kirjoitan paljon omista tunteistani ja tuntemuksistani. Lopputulos ei aina kuitenkaan vastaa alkuperäistä ajatusta.
 

Kun perhoset pudottavat siipensä
kun syksy sulkee silmäni
kun kylmä, kuollut maa
kohoaa ylleni

ethän kaipaa minua?

olen auringonsäteessä
järven sinen syvyyksissä
jokaisessa vihreässä lehdessä
tanssin vapaana tuulessa

pyydän, ethän itke minua

unohduin kesään
kurkotin valoon
löysin kodin
luota perhosten

saanhan jäädä?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Huikean kaunis ja herkkä runo, jossa aivan uskomattoman kauniita kielikuvia.

Tämä on kuin oma ikäväni kesään :)

Todella kaunis, haikeahko rakkausruno. Syksyn ja kesän asettaminen vastakkain, niiden ominaisuudet melkeinpä korostuvat tavallasi kirjoittaessa. Pidin ja paljon.

Ei voi muuta, kuin sulautua tämän tekstin sanomaan ja koskettavuuteen !

taivaallinen , pidän kaikista perhos runoista.

Tunnelmallinen, maisemallinen = tykkäsin :>

 

Käyttäjän kaikki runot