Helmikuun routainen maa
toi mukanaan valon
Maa joka vielä jäätä hengittää
ihmeen suurimman alle sulaa
kaunista
koskettavaa
niin ihmeellistä
isoisän sydän salpautuu
maailma pimeltä näyttävä
taas loistaa valoaan
polkuja valaisten
papan sydän kiitollisuutta sykkii
on aika
on hetki
on mahdollisuus
suureen kiitokseen.
Selite:
on ollut kovin hiljaista runojen kirjoittaminen .. liian pitkään. Ystäväni sai lapsenlapsen ja pyysi minua kirjoittamaan runon ja siitä syntyi tämä pieni runo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
