Suklaasydän

Kärpänen makeaan tahmeaan pienillä jalloillaan ja ohuilla siivillään tarttuu

Toisen kaipuu on myrkkyä haavoilleni, pihkaa sormiini
mutta hunajaa rikotulle sydämelle, jäätyneille tunteille

Kohtalo päättää kuka makeaan koskea saa, kuka siihen kiinni jää, viimeisen pisaraan asti lusikasta kiinni halajaa

Uhrauksia toisten puolesta painotetaan

Kunnes oma totuus kokonaan unohtuu
vähitellen jäähileinä vieraalle iholle puhaltuu sulattaen
sydämen muotoisen kuvion käsivarteesi