Siellä on ne varjot
Synkät, mustat varjot
Jokapäivä ne muistuttaa
Jaksaa satuttaa
Sinä et osaa
Sinä teet väärin
Olet huono
Sinä,sinä,sinä
Jos joskus katsoisitte peiliin
Mtä näkisitte sieltä?
Olisiko vastassa täydellisyys
Vai totuus?
Virheitä ei tässä maailmassa hyväksytä
on oltava täydellinen ja rikkoutumaton
Mutta ne varjot eivät sitä näe
Ne hiipivät selkäsi taa ja hyökkäävät
Vaikka kuinka yritän parhaani
Se ei riitä
Jäljelle jää kipu ja suru
Kyyneleet joita varjot eivät näe
Ei armoa ne tunne
Syyllistävät sormet kohdistuvat minuun
Ne tuhannet ilkeät sanat
Se kaikki paino harteilla
Antaa tulla käännyn pois
Niin paljon kuin siitä nautitte
Maahan on minut lyöty
Vain nauru raikaa
Selän takana kuiskaukset
Minä kuulen enemmän kuin luulette
En voi olla enempää kuin olen
Minä olen minä
Yritän parhaani
Palkaksi siitä saan varjot ympärilleni
Kun onnistun ette näe
Kun kiitos kuuluu ette kuule
Pelkään avata oven ja tulla
Varuillani saan olla
Kävelen liukkaan jään päällä
Joka ritisee allani
Te ette ymmärrä että teoilla on seuraukset
Miksi ette kuuntele minua
Aurinko ei paista kasvoihini
Te peitätte sen
Jonain päivänä te vielä ymmärrätte
Tai sitten ette
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niinpä niin, näinhän se sitten usein miten menee.. upeasti kirjoitettu runomuotoon! :)