kävelen metsäistä polkua
pysähdyn ja istahdan kivelle
ja hengitän hetken..
katson kauas ja pitkään
tuota kauneutta, en mitään
..kohta en ole muuta
kuin tuulen henkäys
hetki ilmassa, henkäys hetkessä
tässä ja nyt,
yksin, en mitään
Kuitenkin yhtä kaiken kanssa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jep! Tällaisen ykseyden saavuttaminen on aina Elämän Helmi. Onnistunut kuvaus, luonto sopii tähän.
Hienoa.
Kaunis ja keveä tunnelma. Pidin:)
Mmm... Mainio runonen.