Oman polkusi tie

Sinä aamuna kun heräsin,
Näin kasvosi ikkunastani,
Katsoit kauaksi pohjolaan,
Kuin siellä jotain jännää oisit nähnyt.
Mutta kun minä katsoin,
En nähnyt siellä mitään muutakuin,
Pienen hiiren kipittämässä koloonsa.
Keitin kahvit ja jäin miettimään asioita,
Jos sittenkin siellä olisi jotain,
Jotain ikuista ja kaunista kuin taivaassa,
Mutta jos siellä olisi pimiää ja kurjaa kuin helvetissä.
Rohkeana puin vaatteet päälleni ja lähdin kävelemään.
Olin kävellyt noin 2 km kun vastaani tuli setä,
joka sanoi: ´Älä mene lähemmäksi kalliota´,
Hän toisti sanat 2 kertaa.
Jäin miettimään hänen sanojaan,
Mutta ajattelin ettei siellä mitään oisi,
ja lähdin kävelemään eteenpäin.
Sitten vastaani tuli vanha nainen,
Hänen kasvonsa oli aivan ruttuiset kuin mädäntyneet,
Nainen toisti samat sanat kuin vanha setäkin:
´Älä mene lähemmäksi kalliota.´
Nyt minua alkoi jo vilustuttaa,
mutta päätin vielä mennä lähemmäksi,
Se ei varmaan ois kannattanut,
Sillä vastaani tuli tällä kertaa piru,
Joka toisti samat sanat todella kovaa:
´ÄLÄ MENE LÄHEMMÄKSI KALLIOTA.´
Halusin todella selvittää,
mitä kalliolla voisi olla,
Niimpä jatkoin matkaa.
Nyt olin kalliolla ja kallion seinämissä oli 2 tunnelia,
Toinen oli todella kirkas,ettei eteensä meinannu nähdä,
Ja toinen taas Todella pimiä.
Päätin lähteä kävelemään todella pimiään tunneliin,
Vastassa minua odotti Saatana,
Joka sanoin: ´Ei olisi kannattanut valitä tätä tunnelia!´