Halkaisen halkoja sade haastaa hien
kirimään metteisellä maalla
Mökillä
Sisällä päätitte päikkäreille ja taas pihkaisin sormin
suin hiuksia ja katson missä meri kimaltaa
Levä haisee ja vesi on linnunmaitoa
Tai niin isä aina sanoi
Ilman laseja en näe kuin kapeutesi ja kikatuksesi mutta niistäkään en erota ääriviivoja
Yön kylmällä kalliolla ukulelesi heleä sointi ja pihkaiset sormeni kitarani kielillä
Odotimme ruskoa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämän tunnelma tulee sisään, ihon alle. Pidän
Runo jonka tuntee, näkee ja melkein haistaa. Tämän voi maistaa omalla tavallaan ja maisemallaan, jään tähän tunnelmaan mielelläni hetkeksi ja vain olen.
Tämä on niitä runoja jonka muotoilussakaan ei ole turhuuksia, kaikki sointuu ja sopii yhteen loppuun asti, taitavaa, kaunista ja tunteikasta.