Istun kuistilla ja näytän siltä kuin miettisin syviä
Katson tarkentamatta taivaanrantaan
Ja haistan heinäkuun
Jalassani muoviset kengät, punaiset, kävelen saunalle
Matkalla mietin niitä kesiä
Kun kuljimme paljain jaloin
Tuohinen pesään, tuli perään
Kyllä vanhakansa tietää
Venelakalla vesipisarat helmeilevät kuin lapsuuden elohopea muovimatolla
Laiturilla silmiäni lepuutan
Ja jossain luomieni tuolla puolen
Kaipaan sinua
Vaikka siinä vieressä istutkin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Riipaisevan toden tuntuinen!
Miten monesti on juuri näin;
vieressä, silti kaukana.
Kaihoten muistelee suhteen alkuaikaa, kaipaa sitä olentoa sitä tunnetta sitä suurta onnea yms, ja kun aika tekee sen minkä meille kaikille; väljähdyttää, niin ihmetys voi olla iso. Mutta hyvä suhde kestää!
Ja kohta haistellaan heinäkuuta :)