Pelko taas puristaa syvältä se kovistaa.
On tullut taas aika kokeiden, tuloksien
jotka liikaa pelottaa joka askeleen hidastaa.
Nyt keho viestittää toisenlaista
mitään en odota ehkä uudenlaista,
mutta huoli ja murhe on tänäänkin
ei turhaa aihetta ole tämä kipukin.
Miksi tuo lonkka nyt repii erilailla
ei hellitä vaikka yritän olla huolta vailla.
Lääkäritkin päätään pyörittää,
huomenna nyt luunäytteen siitä
saada yrittää.
On pelko mulla suuri ja huoli huomisesta
mitä tulokset näyttävät nyt tästäkin
on mulla murheita muutenkin.
On siis huoli sanaton,
itku liian herkässä ja mieli levoton.
Mistä voimia huomiseen,
ehkä tulevaisuuteen?
Odotanko parempaa, vaan pelkäänkö pahempaa?
Taas käännyn luojan apuun pyytäen,
tässä istun nöyränä rukoillen
ole tällä kertaa armollinen.
Anna mulle vielä edes hetki aikaa,
jotta saan koottua itseeni voiman taikaa.
Enkelinkin uskon olevan vierelläni
ystävän käden myös kädelläni.
Siitä mä huomiseen voimaa saan,
uskon voimaan rakkaampaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi