Rautasydämesi

Me jotka haaveiltiin,
kaikesta mahdollisista asioista,
että olisi lapsia, koiria, oma talo, autoja
ja paljon raukkautta,
unelmista suurista.

Kun vihdoin kaiken saavutimme,
saimme maailman omistaa,
maa jalkojemme alla alkoi sortumaan.
Silloin huomasimme,
ei meidän siivet enää kannakkaan,
meille ei taida enää huomista ollakkaan.

Sanoit mulle,
minä kestän mitä vaan,
sydämeni on täyttä rautaa,
siipeni kyllä kantaa.

En voinut olla huomaamatta,
vaikka sydän sun olisikin rautaa,
se on alkanut murtumaan,
puhki ruostumaan.

Jos nyt ojennat kätesi sanon,
lupaan kantaa meidät kotiin.
Unohdetaan kaikki
ja aloitetaan alusta.
Ettei viimeisetki sulat siipien,
katoa ikuisesti.

Vaikka sydämesi onkin rautaa,
ei se kestä ikuisesti.
Anna mun auttaa,
kootaan unelmamme uudestaan,
se saa siipemme takaisin kasvamaan.