Vastarakkautta

Kello pirisee aamukuutta.
Minä olen jo hypännyt vuoteelta,
ja toimittanut omat aamuaskareeni.

Tässä minä nyt loikoilen, kaapin edessä.
Kohta tulet Sinä – ja kaapista löytyy aamiaiseni.
Kiitokseksi pusken Sinua jalkaan
ja naukaisen maireasti.
Sinä vielä rapsutat minua ja
sivelet päätäni – joskus jopa koko pituudeltani.
Et arvaakaan kuinka se tuntuu hyvältä!

Kohta Sinä ilmoitat, että tänäiltana
mamilla menee hieman pidempään.
Ymmärrän. – Kupissanikin on isompi keko muroja.

Varmuudeksi käyn kuitenkin jo viideltä vartioon.

Viimein havahdun tuttuun askeleeseen käytävästä.
Saat osaksesi oikein juttutulvan – ja puskuja päälle.
Huomasitko etten ollut lainkaan äkeissäni?
Kaikki se oli silkkaa iloa ja onnea!
Sellaista on kissarakkaus – ja arvaatko?
Saat sitä illan mittaan roppakaupalla lisää!

Suurimpana hellyydenosoituksenani löydät minut
- jälleen nukahtaessasi - vatsasi päältä hyrisemästä.
Pyyteetön kissarakkauteni ei lopu koskaan;
ja tiedätkö - Sinäkin taidat olla vähän höyrähtänyt minuun!