Katumus

Muistatko alun,
muistako minua?
Jostain sieltä takaa menneisyyden.
Oliko aikoijen alku silloin,
kun minä tunsin sinut.

Olen ollut niin tyhmä, tiedän sen
niin tiedät sinäkin.

Olen onnellinen elämäsi tilanteesta nyt.
Siitä että olet löytänyt onnen ja ilon elämään,
etkä enää haudo kuolemaa.

Olen vain hailakka haamu menneisyydestäsi.
Vai olenko edes menneisyyttäsi,
oletko pyyhkinyt minut pois kokonaan,
niin kuin minä silloin pyyhin sinut elämästäni.
Mietin sitä päivisin, kadun öisin.

Auts! Sanasi satuttavat. Polttavat sydäntäni.

Mitä sanoisit,
jos joku päivä ovellesi ilmestyisin?
Muistan kyllä missä asut, muistanhan vielä tuoksusikin.
Olen odottanut jo kauan saadakseni nähdä sinut.
mietin sitä päivisin, kadun öisin.

Olen niin pahoillani kaikesta.

Olet kehittynyt paljon.
Mahdatko muistaakkaan, aikaa jolloin runoja minulle kirjoitit.
Minä tyhmä kaipaan sinua.
Ehkä rakastin sinua enemmän kuin uskoinkaan.

Raamattu meidät yhdistää,
vaikka olisimme kaukana siitä
minä muistan sinut.

Anteeksi.