Nimetön

Me ollaa nii pienii kaikki mut joku näkee ne näkymättömät lainit.
Ketkä, ei me, vain ja ainoastaan me, ette te
Kaikki on laajaa kun tyhjät talot, autiot.
Keitä me ollaan, keneksi me tullaan seuranamme dullaa mainiot.

Silmin suljetuin matkaan sisälle auringon
"et sää voi tehdä niin, sä oot viel elävänä"
Mitä sää selität vitun älävänä, naukkaa noi ja säki näät valon tänä yönä"

Tää on niin laajaa et kukaan käsittää voi
Osa meidän elämää päivittäist
Antaa osottaa sormel "kattokaa noit"
Nautitaan silti elämämme hetkist ainoist
Ei me tallata ku kerran, emme haluu pilaa sen vertaa
Pahaa ei ahdasta, ei sotaa eikä verta
Ei, ei meille, me vaan laajennamme muttemme rapumertaa

Kaikki tajuu jos haluu, ihan sama, seppo tai naapurin manuu.
Ei se paljoo vaadi, kuhan et dokaa koko saavii etkä liikaa lainii
Ei ikä kaikkea tule opettamaan, sanotaan näin nuorempana
"vai niin" kuullut liian usein ainiin, liian monelta vanhemmalta.

Joiltain se vain menee ohi,kuin rutiininen työmaan ovi.
Emmä lähtis, jäis kaikkeen liian iso lovi
Ei raha meille sitä onnee tois
Se on nähty liian monesti vaikkei vois
Nähty top listoil, paskois leffois jotka paistettu vois
Ei e digata mut ei me teit häiritä vaik voitas
Ei me olla ilkeit, miksette sitä kokeilla vois
Kaiks samal viival pöydäl ja seurois
Meinigit rauhallisii on ja ois
Vaivutaan kosmiseen syväilyyn...