Yhdessä kuljimme pitkään,
jätti elämä meihin arvet.
Viimeinen matka edessä,
jaksa vielä, minä autan.
Ei haittaa vaikka kaadut,
se ei satu enää.
Puhtaan marmorisia portaita,
ylöspäin kohti tietämätöntä.
Käsi kädessäsi, näin on hyvä kulkea.
Maisemat hämärtyvät,
kivut väistyvät.
Näin on hyvä olla, lähelläsi.
Viimeinen rutistus, pari askelta.
Kohta olemme perillä,
kauneuden tyyssijassa.
Tässä me nyt olemme, huipulla.
Vilkaisu alas, ja minua huimaa.
Alhaalla odottaa vanha elämämme.
Puristan kättäsi lujempaa,
ja astumme yhteisestä sopimuksesta reunan yli paratiisiin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, kuvaileva runo
Kaunis, kuvaileva runo