Purppurainen sydän

Olit jotain mihin en ollut koskaan uskonut,
toit maailmaani sellaista,
minkä olemassaolosta en ollut tiennytkään.
Lähtiessäsi sinä veit sen kaiken mukanasi,
vaikka vannoit ja vakuutit minulle,
ettet sinä tekisi minulle niin.

Hymysi loisti aina silmissäsi tuhantena tähtenä,
joihin olisin voinut upota koko elämäkseni,
mutta nyt sinä hymyilet jossain muualla,
jollekin toiselle,
enkä enää koskaan uppoudu tähtiin.

Ihosi tuoksui vapaudelta,
kesäiseltä nurmelta ja kastehelmiltä aamuisin,
tuoksusi vei kaiken muun pois mielestäni
ja minä vajosin
jonnekin maailmojen taakse.
Nyt kaste ei enää tuoksu, eikä kesänurmea ole.

Kätesi, niiden kosketus, 
olisi saanut minut unohtamaan nimenikin,
jos ne olisivat sitä pyytäneet.
Tiesit miten rakastaa, miten himoita,
ja miten saada minut halusta sekaisin,
sekopäiseksi, 
janoamaan sinua aina vain enemmän.

Nyt minulla ei ole sinusta enää mitään.
Veit mukanasi sydämeni ja sen halun,
mikä muutti sydämeni purppuraiseksi.
Katson ympärilleni,
enkä näe enää sinua täällä,
edes mielikuvissani.

En enää kuule ääntäsi.