Käyn polkua, teitä eksyneiden
Kävelen sateessa, metsää ikuisen
Lentävien lintujen elävien
Maan alta, kivien painuneiden
Etsin Minuutta kadonnutta
Elämää, pois tuonelaan karannutta
Polun laidalta löydän sinut
Otuksen pienen
Sielun - menneiden paiskoman rievun
Katseen silmistäsi minulle annat
Näen kuinka elämässä takaisin haluat
Aaveesi sinut maahan painaa
Haamut muistojen, luitasi naulaa
Vaikka nujertaa olet niitä yrittänyt
tiedät, niitä pysty ei tappaa
Metsästämässä päätä perkeleeltä
Etsien lääkettä enkeleiltä
Eksyit tänne, luokseni korpeen surun
Metsään ikävän ikuiseen sumuun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi