Harhainen uni

Valkeat seinät ympäröivät minut,
olen kuin vanki, niin yksinäinen.
En pääse pakenemaan pääni sisältä,
painajaiset tappavat minut ja tekevät hulluksi.
Vain sinun kasvosi ovat hellät,
ne tuovat kylmät väreet ja kosteuden.
Kylmä tuuli puhaltaa ikkunoista sisään,
ulkona myrskyää ja salamoi.
Vain yksi auringonsäde lämmittää,
se osuu suoraan vangittuihin kasvoihini.
Kun astut luokseni saat kasvoihini väriä,
liikkeisiini eloa ja sinulle antautumaan.
Yön kuumassa kasvoni ovat hiestä märät,
käteni hapuavat sinua ja selkäni kaartuu.
Pimeässä huudan nimeäsi ja tartut minuun,
suojelet päätäni kolhuilta.
Antaudut armoilleni sen yhden kerran,
silitän päätäsi ja nukahdat kuin pieni lapsi.
Hetken nukut kanssani sängyllä,
suljen silmäni ja aukaistessani ne olet jo poissa.
En tavoita sinua mutta hymyilen silti,
painajainen muuttui onneksi.
Siirryn alastomana kohti ikkunaa,
katson kohoavaa aurinkoa ja leikkiviä lintuja.
Vaikka olet poissa tunnen läsnäolosi,
öisin antaudun kokonaan sinulle.
Olen oman mieleni vanki,
vain sinun avullasi en sekoa lopullisesti.
Yksi hetkellinen mielihäiriö ja olet jo luonani,
mieleni saa sinut sinne.
Hyväilet kaulaani ja kosketat huuliani,
suutelet otsaani ja kuiskaat minulle rakkautesi