Ei enempää

Suljen silmäni,
makaan ihan paikallani,
mietin sinua,
mietin tätä maailmaa.

Kaikki täällä jatkuu ennallaan,
lupaan että joskus kuiskaan,
korvaanne neuvoja,
satuja,
runoja ja rakkautta.

Voitteko te ymmärtää,
miksi täältä lähdetään,
miksi on paha olla,
miksi ei jaksa enempää,
voitteko te sanoa,
että se ei ole väärin,
voitteko te pidellä musta kii,
etten putoa,
yhtään tämän enempää.

On turha hymyillä,
jos ei ole onnellinen,
on turha itkeä,
se ei muuta mitään.

Mun maailmaan ei mahtunut enempää,
mun maailmani kaatui,
romahti,
särkyi sadoiksi miljooniksi palasiksi,
en saanut kaikkia paloja kokoon,
suuria paloja puuttui,
sotkin kaiken,
enkä löytänyt enää mitään.

Kukaan ei koskaan yrittänyt,
kaikki meni vikaan,
kaikki mitä sanoin,
kaikki mitä tein,
mutta nyt mulla on parempi olla,
ei tarvitse enää miettiä,
ei tarvitse enää kärsiä,
on vain rauhaa,
lepoa ja iloa.

Viimeiset sanat jää mieleen,
hymynkare huulillani,
mietin teitä,
kuinka paljon rakkautta annoin,
viimeinen näky,
sun silmäsi,
perhoset jotka lensivät korkeuksiin,
sun hymysi,
satakielten kaunis laulu kaukana täältä.