Ota käteni käteesi, pidä sylissäsi vielä hetki pieni.
Anna mun rauhoittua ja unohtaa.
Unohtaa se suuri paha maailma jota pakenen.
Laita mut nauramaan, pure mua nenästä.
Luo muhun usko, ja näytä, että mustakin on jotain jäljellä.
Hetkeks aikaa, haluan löytää itseni jälleen.
Jos vain voisin nousta, ajatusten suosta.
Itseni luomasta henkilökohtaisesta helvetistäni,
joka salakavalasti on vaihtanut huolettoman nuoren ihmisen sieluni, ulisevaan surulliseen varjooni.
Se suru vain kasaantuu, siksi olet sinä siinä.
Annan sinulle siis tehtävän, vedä minut takaisin.
En aio menettää sinua koskaan, vaan enemmän pelkään että itseni kadotan.
Sillä, kun upoten vajoan, vain varjo jää jälkeeni, vie paikkani, eikä kukaan huomaa että olen hävinnyt.
Vain sinä huomaat, ja sitten lähdet.
Et vain tiedä, että olen vielä olemassa, jossain.>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
