Menin paikkaan tuntemattomaan, missä minut hyväksyttiin vielä parempana kuin olen.
Yllätyin hymyksi asti.
Nukuin lumitiikerini kanssa,
lähekkäin.
Niin kiinni toisissamme, että ylsit kuiskaamaan korvaani:
Tule lähemmäksi.
Painauduin kainaloosi aivan kuin olisin ollut siinä aina,
niinkuin kotonani lämpimän peiton alla.
Suutelit minua kerta toisensa jälkeen ja pahoittelit, että sellainen vain olet. Unipusuttelija.
Selite:
Niin se kohtalo vaan kuljettaa:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi mikä ihana kohtaaminen. Onnea runosi täynnänsä.
Onnea myös synttärisi johdosta.
Kiva hyvänmielen runo.
Kohtalo mokoma on tuulella käypä veikko Sen kynsissä ei hevillä selviä heikko.