Jalat kantavat, lapsen juoksu on kuin lentämistä.
Vaalean mekon helma pyörii tuulen pyörteiden mukaan,
Tyttö juoksee. Juoksee kohti uutta.
Juoksee kohti tulevaa,
pelkäämättä kiviä ja kaatuneita puita.
Hän hyppää yli, liitää ilmassa ja hymyilee ilmavirralle, mikä hyväilee hänen kasvojaan.
Laskeutuu ketterästi kuin kauris.
Tyttö pysähtyy. Hän katsoo taivaalle.
Puiden siimeksestä pilkahtaa aurinko.
Tyttö puristaa kädet hellästi nyrkkiin ja ulvoo.
Au au auu hän ilmoittaa olevansa elossa,
kertoo tovereilleen palaavansa joukkoon.
Tytön huuto kaikuu kallioista, kulkeutuu nopeasti kuin salama eteenpäin.
Tyttö nauraa, puhtaat hampaat pilkahtavat avonaisesta suusta.
Tyttö juoksee taas, rynnistää metsän läpi.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
