Pimeänä

Minussa ellää sisänen kaamos
muisto purevasta pakkasesta, joka pusertellee poskipäät punakoiksi
tunto surusta soittamassa sahala kylkiluitani

Sinun huulila hyppivät sanat ko
västäräkit ja varpusenpojat
onnesta ja lämmöstä ja ehkä vähäsen ikävästä
visertävät

Jos sie virittäisit minut
muuttasit sahan jouseksi ja soittasit
niin mie taipuisin
niinkö ihminen vain voipii

väristen mutta epäröimättä
soisin valittamatta

kaamoksena sulle