Asemalla maistoin sateen ja
sinut
Olin matkalla kotiin
enkä tiennyt minne palata
tai lähdössä
olin ehkä ollut poissa jo pidempään
Sinä sanoit: ”Älä odota”
ja minä lupasin
koska sinun kanssasi
oli ollut vain odotusta
ja kipua ja häpeää
hetkiä joihin en kaipaisi
Ja hän olisi uusi kaupunki
seikkailu koettavaksi
toisia asemia ja oloja
naurusta punottuja köysiä
Jo silloin tiesin;
Häntäkään en odottaisi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno teos..
Erinomainen runo
niin rytmitykseltään kuin myös
tunnelmaltaan - ihailen.
ah, maistuvaa. kiitos. hieno kaari kauniine säkeineen.
Kaunis runo. Tunnen samoin.
ah, maistuvaa. kiitos. hieno kaari kauniine säkeineen.
Kauniisti olet runosi kirjoittanut! Pidän tästä!
Kaunis on tämä runosi!