Aina hehkutetaan rakkautta,
Ei sen seuraamuksia ajatella.
Rakkaus koskee ja kovaa,
Se ei jätä rauhaan, vaan yöunetki omaa.
En tykkää siitä miten se satuttaa,
Sydän takoo mutta vastapuoli jarruttaa.
Kaks vuotta sydän syrjällään,
Voiko rakastaa liian paljon,
Se saa mut pysähtymään.
Tuntuu että henkee ei saa,
kun kävelet vastaan,
Mut oot toisen oma,
Et saa mua rakastaan.
Ehkä joku päivä saat sanoa laillisesti että rakastat mua ja voiaa kävellä yhessä,
Mut siihe asti,
oon yksin ja lovi on sydämessä.
Rakkaus niin ihanaa,
Mutta silti se lujaa satuttaa.
Selite:
Tiiättekö sen tuntee; teiä ihastus/ elämänne rakkaus kävelee vastaa tai ajaa autolla ohi: sydän hakkaa, jalat menee iha veteläks ja haluisitte vaa rynnätä hänen luo ja halata tiukaati. Ettekä päästäs ikinä irti.. Paha vaa, että se teiä rakkaus on varattu.. Se sattuu, ja kovasti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkautta on monenlaista, kuvauksestasi tulee enemmän mieleen rakastuminen tai rakastuneena olweminen, tuo rakkauden alkuaste, ensimmäiset askeleet ihastuneena.
Terveimmillään rakkaus on ystävien kesken, silloin kuin rakkaus ei satuta vaan ruokkii elämäämme ja parantaa sitä.
Hyvä runosi sai ajatukset virtamaan. Hyvä!