Hän on ihana, rakas
läpikotaisin.
Puheensa lämpöinen takkatuli,
Hellät sanansa villainen päiväpeitto,
Sylinsä pehmoinen tuoli,
Hartiansa sängynpääty kaiken tukena.
Hänen silmänsä heijastavat kuunvaloa
Mutta kun hän satuttaa,
sattuu, pistää
läpikotaisin.
Se leviää joka jäseneen
kuin käärmeenmyrkky,
lamauttaa koko ruumiin.
Itken seinälle
ja käperryn tyhjän sängyn syliin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi