Etsin itseäni läheltä rantaviivaa
sieltä missä kahdeksantoista kuukautta sitten
jouduin luopumaan pelastuksesta
alle vuodessa minusta tuli lennoton
ja sisältäkin epäviehättävä
Tahmea tanssilattia ojentaa minut kenelle tahansa
vain jotta saisin tuntien päästä
itkeä kaakeleita ja tuuletettuja tyynyliinoja vasten,
vannoa ettei enää ja että
tästä lähtien en etsi
Hukutan itseni sanoihin kun todellisuus
ei tarjoa turvaa
vain vääränsävyistä huulipunaa
ja esineellistyneen minäkuvan
Puoli viideltä aamulla vastaan
lääkepurkin kutsuun, vastaan
teoistani mielenterveydellä ja kirjoitan
huonoja runoja
Eihän minun kanssani voi keskustella
minä en tiedä mitään
"Rakkaus on itsemurhaa eikä kukaan
enää nykyään lue kirjoja"
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
