Kuin seininä ympärilläni tämä tunne,
vangitseva hapeton tila, tyhjät sanat
kaikuvat huutoina henkäyksen lailla
Katseellasi riisut minut valheistani,
olen alaston nukke jonka hiukset
liian rajussa leikissä irtoilivat
Olen irtonaisia raajoja ja muovisia barbivartaloja,
muoteissa valettuja kauneusihanteita ja
tikku-ukkoja papereilla tanssimassa
Teet minut hulluksi, saat minut sekaisin,
olenko tarpeeksi, olenko liikaa?
stop ja minä jatkan jälleen,
stop ja minä katoan lisää
älä näe minua enää
Selite:
s-häiriö. KEVÄT '09, täydensin vain vähän.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oli vaikea päättää mihin runoistasi kommentoisin, olivat kaikki mitä tähän asti luin kovin taidokkaita. tunsin hurjan tunneaallon hyökyvän päälleni, mikä kyllä kertoo sinun olevan hyvä kirjoittaja.
olisin tahtonut kommentoida myös runoihisi, jotka kertoivat kahden rakkaan ihmisen poismenosta, mutten olisi osannut sanoa niihin mitään, koska en vain voi mitenkään tietää miltä se tuntuu. sanon nyt kuitenkin tässä kuinka hurjasti ne minua koskettivat, etenkin veljeäsi koskeva runo.
ps. kiitos kauniista sanoistasi :)
IHANA<3 en tajuu mikä näis sun runoissa on niin viehättävää. ;o tästä tulee ihan vanhat ajat mieleen, molemmat kuoltiin sisältä joka päivä enemmän. angst. mulla on vaan niin ikävä niitä aikoja.
Kiitos, tämäkin on aivan upea.