Puhuimme punaisista päivistä ja öiden sinisistä hetkistä
kuinka tuuli on välillä lämmin ja ajatus piiloutunut pilven taa
”keväällä rakastutaan elämän irtonaisuuteen”, kuiskasit
Oli aikoja, joina kuvani eksyi silmiesi kyyneliin ja tahdoin
vain suudella sen sinusta pois, kaiken haurauden kadottaa
”kosketa tunnetta ja hengitä ilmeitä”, pyysit
mutta minä höpsö en ymmärtänyt edes yrittää
Ja päivänä, jonka aurinkoisena yönä näit pimeän,
olit liian täynnä haurautta ja elämäsi yllättävän irtonainen
teit mahdoton käsityksestä mahdollisen
ja minun ikäväni
oli kenen tahansa kosketettavissa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suosikeissa olisi <3
liian nättiä. <3 rakastuin.
nätti runo, tunteikas! suosikit---> ^^
Liian kaunis ollakseen olemassa..
Osaat oikeest pukee tunteet sanoiks.(:
♥luvattoman kaunis! o;
ihan älyttömän nätti, saisit kirjottaa useammin. näit on aina älyttömän kiva lukee. (: <3
Vau. Ihastuin oikopäätä tapaasi käyttää sanoja ja muodostaa niistä kokonaisuuksia. Tämä on kaunis, koskettava kokonaisuus. Niin kaunis.