Pienestä taaperosta asti
olen kerännyt kauniita muistoja, kuvia,
maailmasta.
Saanut tietää paljon asioita,
kerännyt kiviä, simpukoita
ja odottanut hetkeä jolloin jakaa
ne kaikki pienet ilot ja surut
Kaiken jota olen tähän asti säilyttänyt
haluan nyt avata sen rasian.
Se pikkulapsi sisälläni,
tahtoo tulla vielä esiin,
ja näyttää sinulle muistonsa,
kuin piirustuksensa äidilleen.
Mutta se lapsi saa odottaa,
ikuisuuden.
Et ole oikea henkilö jolle kertoa,
et välittäisi, tuskin kuuntelisit.
Kukaan ei.
Ihmiset ovat niin itsekkäitä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nostalginen ja kaihoisa runo. Se on totta, ihmiset ovat itsekkäitä... Ikävä kyllä.