Kerrankin yksin

Tyttö joka hengästyy suudelmista,
onko hän edelleen sama jonka tapasin istumasta rotvallilla kesäisin, syksyisin ja keväisin?
Vastaako hän silti että hänellä on aikaa rupatella,
tietääkö hän seuraavan bussin tuloajan?
Ovatko hänen kainalonsa edelleen nihkeät jännityksestä,
kun hän käyttää pankkikorttia?
Tietääkö hän edelleenkään kuinka maksaa veroja?

Tyttö joka muuttuu kärsimättömäksi puhuessani,
onko hänellä edelleen koiran kaulapanta tyynyn alla?
Unelmoiko hän vapaudesta mustan ratsun selässä?
Käveleekö hän ponia taluttaen vastaan illalla,
ratsastaako hän aamulla pelloilla?

Tyttö joka selaa lentoja ulkomaille,
onko hän edelleen peloissaan kaikista numeroista,
porteista ja aikatauluista?
Peittääkö hän edelleen silmänsä usvalla pelon puristaessa hartiaa, uskaltamatta katsoa?
Karttaako tyttö edelleen aukioita?

Tyttö joka ei vastaa soittoihini,
käveleekö hän edelleen metsissä,
soittaako hän tuulikannelta suurimman kiven päällä istuen?
Tietääkö hän edelleen metsän kuiskaavan hänelle tervehdyksen?
Onko tyttö edelleen toisen maailman vieras,
maailman jonne hän tapasi kadota ja joka tapasi syleillä häntä?

Onko tätä tyttöä enää?