Oltiin luotu yhteen. Kaksi persoonaa, menneisyydet vaikeita, Tyttöpeikko oli todellinen taiteilija osasi kaikkea. Samalla vain niin masentunut ja eri pettymykset eivät vaan helpota. Tyttö vain entistä syvemmällä menisi. Yhtäkkiä kuin puun takaa. Kuin jotain suurta taikaa sattui ja peikot tapasivat toisensa.
Tämä poikapeikkokin vaan aika pettymyksiä kohdannut joten miettii, että taasko tässä sama vanha loru, sydän on kuin pieni koru, jonka tyttö vain kerran käyttää ja pois sen jo heittää seuraavana kuukautena.
Oi miksi, oi miksi elämä on niin vaikeaa, ja ei mikään helppoa. Poika tietää tytön heikot kohdat. Eikä halua painostaa kysymyllä tyhmiä tulevaisuudesta. Vaikka poika vain haluisi rakkautta. Epätietoutta ilmassa, kun tytön alitajuinen mieli ehkä roikkuu vielä vanhoissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
