Sinulla on työsi puhelinvaihteessa ja ne tuhannet äänet, jotka kyselevät joutavia
Minulla nämä loputtomat tyhjät päivät, odotus ja rappukäytävän kaiut
Eikä seinälläni ole kelloa, sillä en kestäisi nähdä,
miten aika on pysähtynyt
Onneksi sentään illat pimenevät yhä nopeammin näin syksyisin ja tulet luokseni kenenkään sinua tuntematta
Tulet näyttämään minulle sen mikä vielä eilen oli tuntematonta
Tulet täyttämään sekä tyhjyyteni että vuoteeni
Verukkeenasi käytät kätteni parantavaa kosketusta, vaikka hyvin tiedät, että koskiessaan sinua käteni palavat, kuten sisälläsi palaa
se jokin, jonka tahdot näyttää, mutta vain salaa
Kun viimein viivytellen lähdet kotiisi ja jätät minut maailmanloppuuni,
jäävät seuraani vain kaukaiset tähdet ja silloin olet kaukana sinäkin,
mutta aina vain palaavat ajatukseni ihollesi -
ajatukset, joilla kaivan oman hautani
Sillä sinulla on miehesi ja talosi ja elämäsi
eikä mikään katseeni käännä päätäsi
eivätkä mitkään sanani muuta mieltäsi
Sillä vaikka olenkin lipeväkielinen gigolosi ja päiväkirjasi salaisuus, ei minusta koskaan tule isää lapsillesi
Ja vaikka saan katsella vartalosi kiellettyä hekumaa ja nauttia villieläimen moraalistasi
niin kainaloosi et anna nukahtaa
ja niin saapuu ilta
ja minun on taas aika kirjoittaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeää elämää, odotuksen tunne kuvattu hienosti. Suosikkeihin.
Kirpeän kipeää rakkautta.