Tahtoisin nähdä mitä näet, kun katsot syvälle silmiini ja hymyilet, mutta tiedän, että olet minulle ikuinen arvoitus rakkaudesta, jota en koskaan voinut ymmärtää
Sanot, että olen kuin uinuva kivi, joka nukkuu ja odottaa maailman muuttuvan, jotta voisi muutoksen pyörteessä kulkeutua sinne tänne saamatta itse kolhuakaan
Mutta sinulle olen kuitenkin vain kuin hiekkaa, jota hypistelet käsilläsi ja heität tuulen vietäväksi tai muovaat märkänä haluamaasi muotoon ja teet minusta linnoja rannan tuntumaan, joita poljet jaloillasi tai jätät nousuveden huuhdeltavaksi
Halusin seurata sinua matkallasi johonkin kaukaisuuteen, mutta tiesimme kumpikin, etten voisi polkuasi kulkea kadottamatta omaani
Lähdettyäsi taoin kasvoni rautaan ja timanttiin, jotteivät kyyneleet viiltäisi sitä pehmeyttä, jonka olit minuun muovannut
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan herkkä, samalla jotain voimakasta tunteen paloa.