Tuulien teitä

Runoilija Joelartturi

Muistan lapsuudestani hetken
kun tuuliin heitettiin
heliumpallojen värikäs parvi
ja kesä oli kaunis 
 
minä tuskin kymmenen
uskoin niiden päätyvän afrikkaan
jossa nälkää näkevät lapset
saisivat niistä edes vähän iloa 
 
silloin vielä tunsin 
jumalan katsovan 
 
nyt huoneessani on pimeää
eikä kukaan ole vahtimassa
askeliani sortuvalla sillalla
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavalla tavalla ajateltu, kaikki tarvitsevat rakkautta <3
kuvaat
maailman nykytilaa
miten kaikki
on muuttunut pimeäksi

sillat sortuvat

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot