Kun varjot venyvät

Runoilija Joelartturi

Ympärillä pimeys
jota koskettaa
ja harsoinen kylmyys 
huurtuvine henkäyksineen
 
täällä missä varjot
venyvät hetkien mittaan
piirtämään pakenevaa aurinkoa
 
päiviinsä pettyneet
ja epätoivon kaiku
talvitakkiensa kahinasta


 
siinä missä vielä ennen makasi
vierelläni pala aurinkoa
makaa vieraalta tuntuva kylmyys
 
katson autioita katuja 
tiedän kaiken muuttuneen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Varjojen ja pimeyden maasta voi löytää paljon hyvääkin.
Surullisen kaunista..

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot