Kerran rakastetut kasvot

Runoilija Joelartturi

Tuijotan tyhjää huonetta
ja ihmettelen miten
jokin on saanut kaiken ruostumaan

meidän piti olla 
titaania ja pelkkää
onnellista loppua

Nyt olemme marraskuu
ja vuodat syliini kyyneleitä

niiden valtamereen pelkään
muistojen hukkuvan

pelkään kasvojesi haihtuvan
vaihtuvan vieraiksi

joita kerran rakastin
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Surullinen on sanojesi sointi
Kiva kuulla että tunnelma välittyy. Kiitos kommentista. 
Ei kannata liikaa pelätä menettämistä, päivä kerrallaan <3
Totta! 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot