Elämäni

Näin kuvia toisten ihmisten todellisuudesta.
Kristalliin ja satiiniin hukutettuja tunteita,
joita minä en uskalla toivoa edes hiljaa kuiskaten.
Annoin alitajuntani viedä,
enkä lopulta enää löytänyt itseäni kuvitelman keskeltä.
Kullalla kehystettyjä toivomuksia.
Tuuli teki ilkeän särön haaveeni helpostisärkyvään pintaan.
Minä kuitenkin vain sivuutin sen,
vain saadakseni olla vielä edes puoli minuuttia siellä missä halusinkin;
harhojeni tuudittamana ja niitä hengittäen,
näyränä odottaen sitä hetkeä,
jolloin ne kaikki tulisivat murenemaan palasiksi.