Eräänä yönä

Tämä ei ole runo
Tämä on totta

Näin unta, että kuolin

Onnettomuus tai jotain
En enää muista

Tunsin, että kohosin
Ylös
pilviä korkeammalle

Suunnaton kirkkaus
ja valo
joka läpäisi minut

Sula rakkaus oli ympärilläni
Olin päältä ja sisältä puhdas

Ei häpeää, ei mitään pelättävää
Puhdasta iloa

Taivas

Jumalan kirkkaus
Se oli kaikkialla
Sanoinkuvaamaton rauha

Jotain sellaista, jota
voisi yrittää kuvailla
tuhansin sanoin

tavoittamatta hiukkaakaan

Heräsin.
Huone oli pimeä

Mutta
Käsittämätön olotila jatkui edelleen

En halunnut avata silmiäni
sillä tajusin, että
se valtakunta
on edelleen sisälläni

Suunnaton rauha
syvä kuin meri

selittämätön, sanomaton ilo
kuin sulaa kultaa

Olin kuin korviani myöten
kuumassa kylvyssä.

Vesi oli kirkasta, pirskahtelevaa
kuin paras samppanja

Kuulin, kuinka
sydämeni lauloi

Suuni alkoi tulvia sanoja
Kiitos, sinä Rakas ja Ihmeellinen

En tiedä kauanko tätä kesti
mutta sitten tuuli tyyntyi

Sydämeni oli yhä kuin
hiili, jossa on tuli sisällä

Valmiina syttymään, kun
joku puhaltaa

Avasin silmäni. Olin sanaton.

Tajusin vain, että edessäni on
Ihmeellinen elämä

Lahjana Häneltä, joka sanoo:
Minä olen Tie, Totuus ja Elämä