olipa kerran maalaus vaan
ja se loisti ainiaan
ei kukaan siitä piitannut
kun kukaan sitä ei tuntenut
taulu oli mona liisa nimeltään
mutta se ei oikeasti eläkkään
mutta kun taulu surulliseksi tuli
väkeä tuprutti salissa kuin tuli
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin ihana runo! ^^
Hieno, hauska runo!
Tykkäsin.
Kaunis runo mona liisa taulusta:))
Tästä huokuu Mona Lisan arvoituksellisuus.
hyvin salaperäinen. pidän tästä runostasi eniten, luin ne kaikki. tässä on jotain mikä kiehtoo.
No mutta johan hienosti kuvailet
Mona-Liisan taulua,joko hänellä hymy
kadonnut :(
aivan mahtava! =)
Kylläpä Mona Lisan ympärillä nyt riittikin väkeä!Olisikohan siinä käynyt niin,että mona Lisa veti suupielensä alas,kun kukaan ei ollut siitä kiinnostunut ja sitten vasta katsojia oli ihmettelemässä!Olet kirjoittanut hienon runon,hyvä!
kiva runo =)
Vaan nyt sen taulun tuntevat kaikki. Minä jäin pitkäksi aikaa miettimään kahta viimeistä riviä. upeasti sanottu ! ja hyvin todentuntuista.
Mona Lisalla on kaunis hymy.
Uskon, että myös sinulla.
Runosi sai ainakin minut hymyilemään, vaikka runossasi taulu surulliseksi tulikin, kun kukaan salissa ei ymmärtänyt Mona Lisan salaperäisen hymyn viestiä, paitsi sinä!