Posliiniotsat

Joskus asiat 
luiskahtavat
runoilijan operoitaviksioperoitavaksi.

Tehtaankadun nakkikioskilla on
lappu, palaan hetken kuluttua.

Ja aika kuluttaa kuin hellepäivät
terassilaudoitusta.

Jossakin kirskahtaa raitiovaunu,
varmaankin kai,
mutta siitä on jo kirjoitettu

myyvästi pöytälaatikkoon.

Menkööt menojaan.
Se on kuitenkin tulossa jostakin Tyrnävältä,
enkä minä tunne paikkakuntaa.

Äkkirikkaita harppoo nenät pystyssä.
Takinliepeet hulmahtelevat, pauks pauks
sanovat popliinit.

Hemmetti, he olisivat
Uunoja ennakoivalla tekstinsyötöllä, 
jollei heillä olisi puoli katua ja enemmän otsaa.